Urakehitys vai kehittyvä ura


Nykyajan yhteiskunnassa modernilla ihmisellä saattaa olla useita eri työpaikkoja. Menneet ovat ajat, jolloin koulun penkiltä hypättiin ensimmäiseen työhön, josta mitä luultavimmin jäätiin eläkkeelle joitakin vuosikymmeniä myöhemmin.

Eikä vain eri työpaikkoja, on arvioitu, että työelämän aikana voi olla keskimäärin kolme eri ammattia. Harva meistä haluaa ja arvostaa samoja asioita nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä. Prioriteetit muuttuvat elämän myötä, ja varsinkin perheen perustaminen ja lapset saattavat laittaa urakehityksen uusille raiteille.

Urakehitys vai kehittyvä ura

Perinteinen tapa edetä uralla

Jos mennään tarpeeksi pitkälle historian huminassa, voidaan katsastaa, miten kisälli otti nuoren oppipojan, josta aikanaan työssäoppimisen ohella tuli kisälli, ja mahdollisesti vielä mestari. Tämä klassinen urakehitys ei ole niin kaukaa haettua kuin voisi luulla. Yleensä ensimmäisiin töihin mennään aloitustasolta. Suoraan oppilaitoksesta valmistuneena harvoin saa ylemmän johdon paikkoja, jos taustalla ei ole merkittäviä opiskeluaikoina aikaansaatuja meriittejä. Oppipoikana ei ole niin paha olla. Tietenkin useimmilla meistä on intohimoa ja tahtoa edetä mahdollisimman nopeasti, mutta suorittavalla tasolla usein oppii taitoja, jotka myöhemmässä työelämässä ovat hyvin arvokkaita. Varsinkin keskitason johdon on hyvä tietää, mitä ja miten suorittavan tason työntekijät harjoittavat ammattiaan. Tiimin johtamisessa kaikkien työnkuvan tunteminen on ensiarvoisen tärkeää. Harvempi tulee ajatelleeksi, että mitä korkeammalle työuralla kipuaa, sitä kauemmas siitä alkuperäisestä ammatista luisuu. Se on yksi syy, miksi korkeamman johdon ammattilaiset voivat helpohkosti siirtyä aivan eri toimialan piiriin, jossa erityisosaaminen on jo luokiteltavissa johtamiskykyyn, taloudelliseen ja organisatooriseen ajatteluun eikä niin suorittavan tason toimintaan. Mietitään vaikkapa ravintola-alaa. Aloitustason paikka voi olla vaikkapa keittiöassistentti. Siitä kokemuksen tai lisäkoulutuksen myötä edetään kokiksi ja taas keittiömestariksi. Lisävastuu tuo lisää paperitöitä, ja tietty tuntimäärä kuluukin toimistossa, eikä piisin ääressä. Jos siitä edetään vielä ravintolapäälliköksi tai ketjuvastaavaksi, saattaa keittiötä nähdä vain sen läpi kävellessään matkalla seuraavaan kokoukseen.

Koulutus uran kehittämiseen

Kun ajatellaan, että keskiverto ihminen on työelämässä noin neljäkymmentä vuotta, ehtii siinä ajassa tapahtua paljon ja moni asia muuttuu. Jos uraa haluaa lähteä kehittämään, ei pelkästään olemalla hyvä työntekijä pääse kovin pitkälle. On lähes välttämätöntä hankkia jonkunlaista lisäkoulutusta. Jokainen oppii työurallaan jotain uutta, hyvin mahdollisesti vuosittain. Tekniikka kehittyy ja uusia laitteita tai ohjelmia hankitaan työn helpottamiseksi tai edistämiseksi. Koulutus uusien välineiden käyttämiseksi on luonnollista, eikä sitä aina edes ajattele lisäkoulutuksena. Kurssitus on myös hyvin suosittua kun halutaan edetä uralla, mutta varsinaiseen korkeampaan tutkintoon ei ole tarvetta. Muutamasta tunnista joskus jaksoissa kuukausia kestäviin kurssituksiin on suositeltavaa osallistua, jos työnantaja näkee sen tarpeelliseksi. Hyviä esimerkkejä ovat johtamistaidon, taloushallinnon tai analysoinnin kurssit, jotka mahdollistavat ylenemisen tulevaisuudessa. Aikuiskoulutus on tarpeellista silloin, jos ylenemiseen tarvitaan korkeampaa tutkintoa. Monimuotokoulutus mahdollistaa opiskelun töiden ohessa, mutta vapaa-ajasta ei kannata silloin haaveilla. Riippuen alasta illat ja viikonloput tai sitten arkipäivät menevät joko luennoilla istuen tai etätehtäviä työstäen.

Kehittyvä ura ilman urakehitystä

Urakehityksellä yleensä ymmärretään ylenemistä työpaikassa ja vastuun sekä luonnollisesti palkan kasvua. Kaikilla ei kuitenkaan ole tarvetta tai halua lisävastuuseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ammatissaan pitäisi kehittyä. Kuten jo aikaisemmin mainittua, tekniikan ja toimintatapojen kehitys väistämättä tarkoittaa, että uusia taitoja pitää oppia pystyäkseen pitämään kilpailukykynsä, vaikkei muuta urakehitystä haluaisikaan. Neljänkymmenen vuoden aikana, joka normaali ihminen työskentelee, ehtii tapahtua uskomattoman paljon muutoksia. Ja koska yhä harvempi meistä jää eläkkeelle ensimmäisestä työpaikastaan, myös saman ammattikunnan sisällä työpaikan vaihtaminen vaatii oppimista. Kehittyvää uraa ei kenties edes itse hahmota, mutta kun jossain vaiheessa katsoo taaksepäin ja miettii, miten asiat tehtiin vuosikymmen sitten, huomaa, kuinka paljon on voinut huomaamattaan kartuttaa lisää tietojaan ja taitojaan.

Kehittyvä ura ilman urakehitystä

Comments are closed.