Etätöiden tekeminen

Nykyisin on olemassa kaikenlaisia ”digitaalisia kulkureita”. On ”viikonloppusotureita”, ihmisiä, jotka jäävät pois yhtenä tai kahtena päivänä viikossa pysytellen kotona tai läheisessä kahvilassa ennemmin kuin lähtevät maantielle ja kamppailevat poikittaisliikenteen kanssa. On ”ajansiirtäjiä”, jotka tulevat töihin hieman myöhemmin, jotta eivät joudu käyttämään aikaansa liikenneruuhkassa, yleensä niin sanottuna vaihtarina sille, että ottavat töitä mukaan kotiin. On niin sanottuja ”kotoilijoita”, jotka työskentelevät lähinnä kotoa käsin ja hyvin (hyvin) harvoin siirtyvät asiakkaan paikkaan viikoksi tai kahdeksi. Lisäksi on todellisia kulkureita, jotka elävät tien päällä, tekevät töitä esimerkiksi veneessä ja retkeilevät asiakkaan luona, kun heitä tarvitaan paikan päällä (heitä voi kutsua myös ”travellereiksi”).

Kaikille mainituille ryhmille on yhteistä, että he ovat yleensä tajunneet, että heidän tärkein hyödykkeensä on aika ja lähes kaikkien liiketoimintojen sisäiset käytännöt sekaantuvat heidän kykyynsä hallita tuota hyödykettä.

Perinteiset esimiehet eivät pidä etätyötä tekevistä työntekijöistä. Iso osa johtamisen teorioista on rakennettu sen premissin varaan, että ihmiset, joiden esimies olet, ovat samassa tilassa kanssasi. Poissaoleva työntekijä saattaa tehdä mitä sanoo tekevänsä mutta yhtä helposti hän voisi katsoa sarjoja tai elokuvia Netflixistä, pelata nettipelejä esimerkiksi Pelikoneella tai PokerStarsilla tai pahinta kaikesta – neuvotella muiden yritysten kanssa siirtymisestä heidän palvelukseensa.

Se, että useimmat ihmiset ovat tuotteliaampia, kun he tekevät etätöitä, verrattuna toimistossa työskentelyyn, ei ole niin merkittävä seikka. Tosiasia, etteivät etätyöntekijät ole näkyviä paitsi, kun kokous kutsutaan koolle, on hankala monille vanhakantaisille esimiehille.

Edellä mainitun lisäksi yleinen käsitys on, että yhteistyö voidaan saavuttaa vain, kun kaikki ovat samassa paikassa. Voidaan väittää, että käsitys oli lähempänä totuutta vuosikymmen sitten, mutta jopa silloin oli paljon vaihtoehtoja yhteistyölle. Voisi myös väittää, että yhteistyö on helpompaa verkossa: voit nauhoittaa minkä tahansa kokouksen etenemisen, voit käyttää loputonta fläppitaulua, voit tulostaa ohjelmia. Kaikkien näiden seikkojen tekeminen on vaikeaa todellisissa tiloissa nykyään.

Teknologia kehittyy

Aiemmin, ennen kuin mainitut työkalut keksittiin, mitä tahansa kokousta olisi edeltänyt tunti käytettynä kopiokoneella papereita tai esityksiä kaikille osallistujille kopioiden. Nykyisin monet toimistotulostimet ovat päiviä tai jopa viikkoja käyttämättöminä, kun taas useimmat dokumentit ovat löydettävissä linkin kautta. (Saatamme todellakin olla lähestymässä todella paperittoman toimiston aikoja, olettaen, että toimistot itse selviävät.) Sama prosessi poistaa tarpeen tulostaa ja allekirjoittaa sopimuksia.

Olemme jopa saapumassa vaiheeseen, jossa kokousten järjestäminen onnistuu tehokkaammin verkossa. Toimittajana ja podcastin pitäjänä eräs kirjoittaja on lopettanut mikrofonien ja kameroiden raahaamisen konferensseihin. Hänen mukaansa on paljon helpompaa tehdä kahden kesken nopea henkilöhaastattelu (tai jopa mennä mainostoimistojen kautta) ja keskustella aiheista ja pitää sitten Webex tai vastaava verkkotapaaminen, kun molemmilla on kunnolla aikaa istua alas ja jutella.

Yleisesti ottaen kotoa käsin tai kahviloissa työskentely ei ole sama asia kuin toimistossa. Teet todennäköisesti enemmän työtunteja kotona – ei ole tavatonta työstää presentaatioita tai koodinpätkiä kahdelta aamuyöllä – ja huomaat myös, että yhä pidetään kokouksia, jotka edellyttävät sinun tekevän sisään noin kuuden tunnin peruspäivän kuten kaikki muutkin. Kun tiimeistä tulee jakaantuneempia, huomaat myös viettäväsi enemmän aikaa pelaten aikavyöhykebingoa esimerkiksi Intiassa, New Yorkissa, San Franciscossa ja Lontoossa olevien ihmisten kanssa, jotka ovat kaikki puhelimen päässä samaan aikaan.

Itse asiassa juuri aikavyöhykkeiden sotkeminen ajaa yrityksiä etätyön pariin. Kun joko esimiehenä tai työntekijänä, sinun pitää ottaa puheluita kello kuusi aamulla ja illalla ja ajaa lisäksi noin tunti molempiin suuntiin töihin ja sieltä pois, palat nopeasti loppuun.

Jos olet esimies, etätyöntekijöiden johtaminen edellyttää, että jätät ensinnäkin huomiotta oikeastaan kaiken mitä ikinä opit ihmisten johtamisesta. On muodostumassa yhä todennäköisemmäksi, ettet ehkä ikinä fyysisesti tapaa ihmisiä, joiden esimies olet. Kustannusalalla oleville tämä on ihanne ja videokonferenssien keksiminen tarjoaa mahdollisuuden monille editoreille ja kirjoittajille tavata toisensa kasvotusten vaikkakin ruudun välityksellä. Videokonferenssit palvelevat hyvin todellista tarkoitusta antamalla esimiehille mahdollisuuden ”lukea” työntekijöidensä kasvoja, mikä on yllättävän arvokas työkalu.

Muutos näkyy kaikkialla

Yksi suurimmista muutoksista on, että etätyö tuppaa siirtämään työsuhteiden painopisteen tehdyistä työtunneista tiettyihin saavutettuihin tavoitteisiin. Todellisuus suurimmasta osasta etätyötä on, että teet yleensä useampia tunteja kuin tekisit toimistossa mutta useat noista tunneista eivät ole yleensä ”pylly penkissä” -tunteja. Esimerkiksi huomattava prosenttiosuus monien työstä tehdään myöhään illalla, läppäri mukana sängyssä ja valot himmennettyinä. Osa työnteosta tapahtuu kahviloissa tai autossa niin, että puhelin on kytkettynä auton bluetooth-stereosysteemiin, joskus jopa lentokentillä ja takseissa.

Toisin sanoen: kun lähdet tekemään etätöitä, pakenet kokonaisvaltaista fiktiota, jonka mukaan olet tuottava vain vain, kun olet yrityksen tiloissa. Tehtaassa tämä on totta (voisi väittää). Tukevissa rooleissa kuten puhelukeskuksissa ajatuksesta tulee yhä virheellisempi ajan myötä, koska monet puhelukeskukset voivat olla meluisia, työ on epäsynkronista ja tuen tarve siirtyy klo 9–17:stä ympärivuorokautiseksi. Lisäksi, kun chatbotit yleistyvät, tarve puhelukeskuksille tippuu merkittävästi.

4G-tehossa langaton nopeus ja kaistanleveys ovat (juuri) riittäviä salliakseen videokonferenssit, 5G:n, kun kaikki virukset on saatu hoidettua ja verkot implementoitua, pitäisi toimia vielä toiset 10–12 vuotta tukien melkein mitä tahansa videokonferenssia tai runsaanlaisia pelitarpeita.

Totta tosiaan jopa nykypäivänä voi olla vaikea erottaa missä tietty ohjelma pyörii. Esimerkiksi kun tarvitset yhä GPU-läppärin, jossa on potkua, tehdäksesi 3D-mallinnusta, yhä useammat ja useammat mallinnussysteemit tekevät mahdolliseksi sitoa sen esimerkiksi virtuaalisiin verkostoihin, mikä vapauttaa käyttäjän systeemiä käsittelemään muita asioita kuten kaistanleveyden hallintaa ja käyttöliittymiä. Tämä pätee myös koneoppimiseen ja muihin tietokoneintensiivisiin aloihin ja tekee siksi tiloissa pysymisen suurelta osin turvakysymykseksi.

Aiheeseen liittyvät julkaisut